Timo Parvela: Tuliterä

Väinämöisen ja Louhen taistelu Sammosta päättyi ihme-esineen hajoamiseen. Sammon osat kulkeutuivat mikä mihinkin, mutta kaksi suurinta osasta Väinämöinen keräsi ja kätki. Jo vuosisatojen ajan ovat Sammon vartijat suojelleet Sammon kahta viimeistä palasta kostoa hautovalta Louhelta.

Ystävykset Ilmari ja Ahti tempautuvat seikkailuun varomattoman kanteleensoiton myötä ja huomaavat saaneensa vastustajakseen Louhen kätyreineen ja ilkeine juonineen, joka uhkaa koko maapalloa.

Suhtauduin tähän kirjaan varauksella, sillä edellinen kohtaaminen Kalevalan ja nuorten kirjan välillä ei sujunut mielestäni kovin hyvin. Muutenkin Kalevalan käyttö nuorten kirjan pohjana tuntuu omituiselta ja liian opetukselliselta, kun nuoret halutaan innostaa perinnekirjan pariin.

Tarina lähtee käyntiin hitaanlaisesti, mutta pian tämä mahtava yhdistelmä oikeaa maailmaa ja Kalevala-fantasiaa vetää mukaansa. Kirjan luettuani en voinut kuin ihailla tapaa, jolla kaikki oli saatu punoutumaan yhteen. Kalevala-lainaukset lukujen alussa ja tekstien lomassa toivat juuri oikeaa tunnelmaa tarinaan. Valitettavasti Kalevala-viittauksilla on myös huono puolensa; kun niitä noudatetaan orjallisesti, tulee jatkosta paikoin ennalta-arvattava.

Hahmot olivat ehkä kirjan heikoin lenkki. Inhosin Ahtia, joka tuntui vetävän kaiken leikiksi ja typeryyttään aiheuttaa vain harmia, mutta sisimmässään on perhettään kaipaava pikkupoika. Aino ja Anni olivat tyttöhahmoina niitä nykyaikaisia voimanaisia, mikä välillä ärsyttää. Tytöt eivät saa nykyisin nuorten kirjoissa osoittaa heikkouttaan, vaan vaaditaan vahvuutta ja lujuutta. Ainosta ja Annista tuntui kokonaan kadonneen kaikki heikkoudet, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu, jos haluaa henkilöhahmon olevan uskottava. Itse pidin eniten Tuonelan joutsenista, en vain osaa sanoa miksi.

Kirjan kirjoitustyyli ja huumori toivat välillä mieleen Artemis Fowl-kirjojen tyylin, josta pidän valtavasti. Tämän kirjan luettuani luinkin pitkästä aikaa Eoin Colferin mahtavaa kirjasarjaa (tulossa blogiin piakkoin!).

Ennakkoluuloni kirjaa kohtaan sulivat kokonaan viimeistään puolessa välissä ja pidin todella paljon tästä kirjasta. Suosittelen tätä nuorille ja vanhemmille fantasian ystäville. Kalevalan tuntemus on suotavaa, mutta ei pakollista.

-Mikäs sen teidän bändin nimi muuten on? Saanan isä keskeytti.

- Sammon vartijat, Ahti vastasi sen kummemmin ajattelematta.

s. 52 

Tuliterä

- Sammon vartijat I

Kirjailija: Timo Parvela

Kustantaja: Tammi 2007

227 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 17.8.2016

Luettu: 18.8.2016