Pian löytyy toinen pikkutyttö surmattuna ja ryhmälle selviää, ettei murhaaja ole vielä aikeissa lopettaa...
En nykyisin enää tykkää lukea jännäreitä ja dekkareita, mutta tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden. Kun kirjan lukemisen aloitin, oli minulla päällä paha lukujumi, mutta selvästikin paras lääke kyseiseen ongelmaan on laina-ajan lopun häämöttäminen, sillä lukaisin tämän kirjan muutamassa päivässä.
Kirja oli omaan makuuni ihan hyvä, ehkä hieman rönsyilevä ja paikoitellen aika rikkinäisen oloinen. Monesti kirjan aikana mietti, miten ihmeessä kaikesta tästä saadaan jotakin yhtenäistä aikaiseksi. Kaikki ei selvinnyt täysin lopussakaan ja loppu oli itselleni ainakin pieni pettymys.
Kuten yleensä kaikissa dekkareissa, tässäkin perusjuoni oli yksinkertainen, mutta monet kerrokset naamioivat selvät asiat aivan toisiksi. Kirja tuntui nopealukuiselta, luvut olivat lyhyitä ja teksti miellyttää lukea. Muutamat kohdat aiheuttivat ihmetystä puuttuneen logiikan takia, mutta kokonaisuudessa moisia asioita ei edes huomaa, saati kirjan luettuaan muista.
Kirjan kannet on vangitsevat, vaikka eivät paljoa eroa nykyisistä dekkareista. Muistan ajan, jolloin kirjan nimi oli isommalla fontilla kuin kirjailijan nimi...
Kirjan henkilöistä pidin eniten pienestä Marionista, koska tyttö oli niin hellyyttävä ja ehkä kirjan aidoimmin kirjoitettu henkilö. Myös Mia oli mielenkiintoinen, mutta naisen ongelmat olivat rasittavia lukea.
Voisin aivan hyvin lukea jatkoa tälle kirjalle, sillä kirja oli mukava yllätys, koska odotin paljon raskaampaa teosta.
""Munch", hän tokaisi. "Auto varattu."
"Jaaha, sinäkö se saat uuden museon Osloon?" vihreäpukuinen tyttö kysyi silmää iskien.
Munch ei heti käsittänyt vitsiä.
"Tai ehkä sinä et olekaan se maalari?" tyttö virnisti hilpeästi ja näppäili tietokonettaan.
"Mitä? Ei, en ole maalari", Munch sanoi kuivasti. "En edes sukua."
Silloin en seisoisi tässä, en taatusti jos olisin saanut sellaisen perinnön, Munch ajatteli kun tyttö ojensi hänelle paperin allekirjoitettavaksi."
s. 15
Minä matkustan yksin
Der henger en engel alene i skogen
Kirjailija: Samuel Bjørk
Suomennos: Päivi Kivelä
Kustantaja: Otava 2016
428 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 15.4.2016
Luettu: 18.4.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.