Ankarimpien pakkasten aikaan syntynyt Adara ei pelkää kylmää, sillä talvella hän tuntee todella elävänsä. Adara tapaa hurjan jäälohikäärmeen ja kaksi kylmää rakastavaa sielua ystävystyy.
Mutta eräänä päivänä Adaran isän maatilalle lentää tulisia lohikäärmeitä ratsastajineen. Vain Adara voi pelastaa perheensä hengen rakkaan lohikäärmeensä avulla...
Tässäpä kaikin puolin erittäin kaunis, mutta myös erittäin surullinen pieni kirja, jonka lukemiseen ei mennyt kauan aikaa. 128 sivuun mahtuu niin ihana tarina, ettei sitä voi uskoakaan ennen kuin itse lukee sen.
Kirjan lirpakkeessa sanotaan, että kirja sopii aikuisille, mutta myös nuoremmille lukijoille. Kirja on kirjoitettu sadunomaisesti, mutta ei liian lapsellisesti. Aikuinen lukija voi löytää tekstistä viittauksia asioihin, joita nuorempien lukijoiden ei välttämättä tarvitse miettiä. Ihan kamalan pienille ei tätä kirjaa kuitenkaan kannata lukea, sillä on tässä pelottavatkin kohtansa.
Kuvituksesta vastaa Louis Royo, jonka kädenjälki on henkeäsalpaavan kaunista ja yksityiskohtaista. Kuvat herättävät tarinan eloon ja tukevat tekstiä niin, että kirjan kauneutta ja ihanuutta voi vain ihastella haltioituneena.
Ainoa miinus lyhyessä tarinassa oli henkilöhahmojen jääminen yksiulotteisiksi ja persoonattomiksi. Adara on toki kiehtova erikoisuuksineen ja erilaisena, mutta tytössä ei ole enempää kerroksia, joita tutkia. Tosin tälläinen pieni satu ei sen suurempia hahmoja kaipaakaan, mutta ainakin itseäni ärsytti hahmojen olematon persoonallisuus.
Mutta tässä on yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Varmasti hankin tämän kauniin teoksen omaan hyllyyni. Suosittelen kirjaa erityisesti nuorille fantasianystäville, sillä tähän kirjana voi vain rakastua.
"Jäälohikäärme palasi joka vuosi. Adara tiesi, että se tuli hänen takiaan."
s. 34
Jäälohikäärme
The Ice Dragon
Kirjailija: George R.R. Martin
Suomennos: Satu Hlinovsky
Kustantaja: Kirjava 2016
128 sivua
-kirjastosta-
Aloitin ja luettu: 15.4.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.