Lyhykäisiä

Hannah Lee: Vau, mitkä kynnet!

Joulupukki toi minulle lahjaksi tälläisen kirjan ja tätä olikin kiva selailla aattoiltana. Kirjassa kynsitaiteen alkeet esitellään selkeästi kuvin ja sanoin. Mukana on 35 erilaista kynsidesign-mallia, mukana mm. pilkkuja, liukuvärjäyksiä ja söpöt pupukynnet. Ehdoton hankinta jokaiselle kynsifriikille, vaikka olisikin jo hieman kokeneempi taiteilija. Näitä kynsiä on kiva kuolata ja toivoa onnistuvansa itsekin joku päivä edes helpoimmissa malleissa.

-oma-

Minerva 2015

127 sivua

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Olen aika huono lukemaan klassikoita, mutta kun eräs ystävällinen sielu toi tämän kirjan minulle tuliaisena Helsingin kirjamessuilta, oli pakko lukea tämä pikkuinen opus. Kirja on kyllä pohjimmiltaan aika tylsä, mutta sen hienous piileekin juuri siinä; kuinka moni osaa kirjoittaa tylsyydestä niin, että se on silti mielenkiintoista? Vanhuksen sekoilut ja kalan kanssa kamppailut eivät ajatuksena tunnu oikein miltään, mutta jos antaa tälle kirjalle ja sen kerronnalle mahdollisuuden, voi yllättyä samalla tavalla kuin itsekin yllätyin. Vanhahtava kieli ja oudot sanat huvittivat, mutta yhtä kaikki pidin kuitenkin tästä kirjasta. Lopussa oli mukava muistutus siitä, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja lähimmäisen rakkautta voi löytyä yllättävistä paikoista...

 -oma-

Tammi

133 sivua 

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Tämän kirjan kanssa jouduin pettymään. Vaikka sisältö ja esittely kuulostavat hienoilta, niin loppujen lopuksi kirja on onton oloinen. Teksti on yritetty kirjoittaa nasevasti, mutta pidemmän päälle kaikki kirjassa alkaa tuntua farssilta, joka ei naurata. En ymmärrä millaista lukukokemusta kirjailija on kirjallaan halunnut tarjota, mutta kirjan kanssa ei tiennyt nauraako vai itkeä (eikä tällä kertaa hyvällä tavalla). Henkilöhahmot ovat pohjimmiltaan kaikki hyvin samanlaisia ja yksinkertaisia. Suurin syy siihen, miksi loppujen lopuksi luin kirjan kokonaan, oli se että halusin tietää tapahtuuko kirjassa mitään. Ei tapahtunut, valitettavasti. Odotin kirjalta paljon ja nyt olen pettynyt.

-kirjastosta-

Tammi 2012

325 sivua

Jeff VanderMeer: Hävitys

Eteläraja-trilogian aloitusosa on aika turhauttava teos. Se on tylsä ja ylipitkä, eikä yli 200 sivun aikana tapahdu oikein mitään. Tai tapahtuu paljonkin, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi tarpeeksi tärkeää kuvailla kunnolla. Kirja oli jännittävä, mutta tapahtumien seuraaminen ilman kunnollista kuvausta, vain omituisen biologin kertomana oli aika rasittavaa. Jos keskittyminen herpaantui hetkeksikin, niin piti palata pari sivua taaksepäin saadakseen tietää, mitä hemmettiä kirjassa yritettiin kertoa. Toisenlaisella toteutuksella tämä olisi varmasti ollut oikein mukava ja nautittava teos. On hieman hassua, että olen ehkä aikeissa lukea seuraavan osankin (Hallinta), koska sen kirjastosta mukaani raahasin.

-kirjastosta-

Like 2015

222 sivua 

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Tätä tietokirjaa olin katsellut jo aikaisemmin kirjakaupassa, mutta vasta alennuksesta uskalsin sen ostaa. Kirjassa kerrotaan eläimistä, jotka ovat jollakin tavalla muuttaneet maailmaa. Arvaa, mistä eläimestä kerrotaan eniten? Oli mukavaa, että ihminen oli otettu listaukseen mukaan, muuten kirja olisi tuntunut aika yksipuoliselta. Mukaan mahtui niin hyönteisiä kuin lintuja ja nisäikkäitäkin. Itseäni eniten kiinnosti kissa, dodo ja hevonen, mutta mukana olisi sellaisia yllätyksiä kuin esim. kastemato. Vaikka joistakin eläimistä kerrottiin harmillisesti vain pääasiat, niin silti pidin tästä kirjasta. Jotakin uutta tietoa tästäkin sai imettyä itseensä.

-oma-

Moreeni 2014

223 sivua