Kerstin Gier: Smaragdinvihreä

Ajasta ja paikasta toiseen pomppinut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus pelkkää valhetta? Gwen ei kuitenkaan ehdi suremaan, sillä Saint-Germainen kreivin punoma, vuosisatoja vanha suunnitelma on huipentumassa. Gwenin ja Gideonin on unohdettava keskinäiset kiistansa ja selvitettävä kreivin todelliset aikeet...

Kuten sarjan aiempien osien (Rubiininpuna ja Safiirinsini ) arvioista voi lukea, minulla on ollut tähän sarjaan viha-rakkaussuhde. Toisaalta pidän ideasta, mutta en voi sietää teiniromantiikkaa. Smaragdinvihreä on Rakkaus ei katso aikaa-sarjan päätösosa ja hankin sen hyvissä ajoin kirjahyllyyni, mutta annoin sille ja sarjan päätökselle mahdollisuuden vasta monen kuukauden jälkeen. Päätin, että luen kirjan sellaisenaan, pyörittelemättä silmiäni kaikelle mikä ärsyttää. Ja huomasin rakastavani kirjaa ja koko sarjaa...

Romantiikka on edelleen imelää ja huumori välillä aika ala-arvoista, mutta tarina vei täysin mukanaan. Halusin kuumeisesti tietää miten kaikki päättyy ja tunnustan jännittäneeni hieman Gwenin ja Gideonin puolestakin... Rakkaus oli todella siirappista ja elämää suurempaa, mutta tuntui paljon siedettävämmältä kuin aiemmissa osissa.

Minulla on ollut omia teorioita asioiden suhteen jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja olen ylpeä siitä, että arvasin muutaman oikein. Lopussa tosin oli ainakin yksi niin suuri yllätys, etten voinut edes uskoa sitä. Valitettavasti en aio sitä kertoa, lukekoot jokainen sen itse. ;)

Lisäksi suuri pelkoni oli, ettei viimeisessä kirjassa ehditä selvitellä kaikkea sitä, mitä kahdessa ensimmäisessä on kasattu kokoon. Huoli oli turha, sillä kaikki tuli lopulta selväksi ja täydensivät osaltaan kokonaisuuden. Hieman ilkeästi toivoin, että voisin osoittaa jonkin aukon vihjeissä ja ratkaisuissa, mutta valitettavasti (tai onneksi) kirjailija on tehnyt erinomaista työtä. Seuraavaksi aion käydä Kerstin Gierin uuden tuotannon ja sarjan kimppuun...

Pidin tästä osasta kaikkein eniten koko sarjassa ja suosittelen sarjaa kaikille, jotka haluavat pähkäillä aikamatkustuksen ja vuosilukujen kanssa, ärsyyntyä Gwenin ärsyttävästä, mutta silti huvittavasta huumorista, lukea kuvauksia upeista puvuista ja yllättyä täysin lopussa.

"Pysytään ystävinä" -tuo fraasi oli tosiaankin pohjanoteeraus.

"Joku keiju kuolee varmasti joka kerta kun joku lausuu tuon lauseen jossakin päin maailmaa," sanoin.

s. 73

Smaragdinvihreä

Smaragdgrü

Kirjailija: Kerstin Gier

Suomennos: Ilona Nykyri

Kustantaja: Gummerus

485 sivua

-oma-

Aloitin: 23.10.2015

Luettu: 27.10.2015