Jostakin kumman syystä olen potenut vakavaa lukuinnon puutetta ja siinä samassa blogikin on jäänyt retuperälle. Minulla on hirveä kasa kirjoja bloggausjonossa ja toivoisin saavani kaikki kirjoiteltua blogiin vielä tämän vuoden puolella. Joulukuu taitaa jäädä aika kirjattomaksi kuitenkin, joten ehkä tehtävä ei ole mahdoton.Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki kiilaa nyt muiden ohi, koska laina-aika loppuu tänään. Olisin tämänkin saanut jo aikoja sitten kirjoiteltua, mutta piti jättää viime tippaan.
Tulvien koittelemalla saarella nuori kutoja, Eliana, löytää Seittien Talon pihasta vieraan naisen. Nainen on löydettässä huonossa kunnossa ja hänen kielensä on leikattu irti. Naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu näkymättömällä musteella nimi. Elianan nimi.
Vieras nainen ja Eliana ystävystyvät ja lähentyvät. Samaan aikaan mystinen tauti alkaa vaivata koko saarta ja näyttää siltä, ettei kukaan ole turvassa...
Kirja on aika jännä kokonaisuus; se on kaunis, hyvin kirjoitettu ja koukuttava, mutta muutama tärkeä osanen tuntuu jääneen hieman kesken ja kehittelemättä. Silmiinpistävintä kirjassa oli kaikkien (muiden paitsi päähenkilön Elianan) onttous ja statistin osa. Vain Eliana on se, johon lukija pääsee oikeasti tutustumaan ja joka tuntuu tarinassa kaikkein eniten olevan todellinen. Muut, jopa Valeria, jonka luulisi olevan ainakin yhtä tärkeä kuin Elianan, on vain yksiulotteinen ressukka, jonka kohtalo on toimia vain Elianan tekemisten syynä.
Tarina on koukuttava ja vauhtiin päästyäni halusin vain lukea eteenpäin. Maailma on luotu hienosti ja se toimii. Kerrankin kirja, jonka maailmaa paljastetaan juuri sopivasti, ei liikaa tai liian vähän. Saari tapahtumapaikkana on kiehtova ja moniulotteinen. Maailma on etäinen, mutta silti siinä on jotakin meidän omasta maailmastamme.
Kirjan romantiikka ja rakkaus ei ollut korostettua tai alleviivattua, se vain oli luonnollinen osanen kirjaa. Juuri niinkuin sen pitääkin olla. Odotin kirjan olevan sanahelinää ja sanoilla kikkailua, mutta teksti oli kaunista. Tosin muutamassa kohdassa särähti pahasti huonosti muuten tekstiin sopiva ilmaisu tai sana (esim. "Peitä hänet jollain.").
Vasta kirjan luettuani tajusin miten hyvin kansi ja tarina sopivat yhteen ja tukevat toisiaan. Näin mukavaa yhteenkuuluvuutta toivoisi näkevänsä useamminkin kirjoissa.
Kirjan loppupuolella keksin täydellisen kuvauksen kirjan koko sisällöstä; kaikki on kuin unta. En tarkoita, että lopussa kertoja heräisi ja kaikki olisikin unta, vaan mieleen tulee uni; kaikki on tarpeeksi epäselvää, ettet tiedä mitä näet ja jälkikäteen on hankala sanoa, mitä todella luit. Tämä ei todellakaan ole huono juttu, vaan kirja jää mieleen.
Lukisin mielelläni Itärannalta Teemestarin kirjan. Olen kuullut ja lukenut, että se on parempi kuin tämä.
Avaan silmäni kammiossa jossa loistelasi hohtaa pimeässä hentona kuin yöperhosen siipi. Valerian kasvot erottuvat vaaleana, nukkuvana läikkänä huoneen toisella reunalla.
Painaja on poissa, mutta aistin sen kosketuksen yhä.
En nuku uudelleen ennen aamua.
s.141
Kudottujen kujien kaupunki
Kirjailija: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos 2015
335 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 26.11.2015
Luettu: 28.11.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.