Lentäjä tekee pakkolaskun Saharan autiomaahan ja tapaa siellä Pikku Prinssin, joka on kotoisin tähdeltä nimeltä Asteroidi B 612. Pikku Prinssi kertoo lentäjälle matkastaan eri taivaankappaleiden kautta Maahan.
Pikku Prinssin tarina on pääpiirteissään minulle tuttu ja mietin olenko lukenut tämän kirjan joskus lapsena, mutta en muista asiaa varmaksi. Välillä teksti oli kuitenkin hyvin tutunoloista, mutta voi johtua myös siitä, että lainauksiin kirjasta voi törmätä melkein missä vain. Tämän oman kirjani löysin aikoinaan kirpputorilta eurolla, mutta en ole sitä lukenut.
Jokatapauksessa lukaisin kirjan parissa tunnissa ja lukukokemus oli ristiriitainen; tavallaan pidin, tavallaan en. Jokin epämääräinen tuntui koko ajan häälyvän lukemisen takana; pidänkö tästä siksi, että tästä on pakko pitää?
Koko kirja ja tarina ovat pohjimmaltaan hyvin surullisia. Koko kirjaa kaihertaa jatkuva alakulo ja lopun epätietoisuus tuntui enemmänkin ahdistavalta kuin helpottavalta. Kirjassa on hienoja ajatuksia ja mahtavia oivalluksia, mutta ajan myötä ne ovat hieman kuluneet, muuttuneet kliseiksi. Isojen ihmisten, eli aikuisten stereotypiat on osuvia, kärjistettyjä. Minkälaisia tarinoita Pikku Prinssi kertoisi nykyajan aikuisista?
Kannet ja kuvitus ovat tekijän omaa käsialaa. Yksinkertaisia, mutta klassisia.
Seuraavalla tähdellä asui Juoppo. Niin lyhyt kuin tämä vierailu olikin, teki se pikku prinssin hyvin alakuloiseksi:
-Mitä sinä teet? hän kysyi Juopolta, jonka tapasi istumasta hiljaisuudessa, edessään kokoelma tyhjiä ja täysinäisiä pulloja.
- Juon, vastasi Juoppo synkän näköisenä.
- Miksi sinä juot? kysyi pikku prinssi.
- Unohtaakseni, vastasi Juoppo.
- Unohtaaksesi mitä? kysyi pikku prinssi, jonka kävi jo sääliksi miestä.
- Unohtaakseni, että häpeän, tunnusti Juoppo pää painuksissa.
- Mitä sinä häpeät? tiedusteli pikku prinssi, joka olisi halunnut auttaa häntä.
- Häpeän, että juon, sanoi Juoppo sulkeutuen sitten lopullisesti sanattomuuteen.
s. 44
Pikku Prinssi
Le petit Prince
Kirjailija: Antoine de Saint-Exupéry
Suomennos: Irma Packalén
Kustantaja: WSOY
96 sivua
-oma-
Aloitin ja luettu: 23.9.2015
William Shakespeare: Romeo ja Julia
Kaksi toisiaan vihaavaa sukua asuu Veronassa, kauniissa kaupungissa Italiassa. Suvut eivät tiedä, miten kalliin hinnan joutuvat maksamaan erimielisyyksistään, kun sukujen nuoret vesat, Romeo ja Julia, rakastuvat toisiinsa palavasti...
Romeo ja Julia on minulle tuttu vain useista viittauksista vähän kaikkialla ja Baz Luhrmannin kauniista elokuvasta, joka soveltaa vanhaa näytelmää nykyaikaan sovitettuna. Oman kirjahyllyni versio on kirpputorilöytö ja saman painoksen kantta etsin ympäri nettiä, mutta en löytänyt. En valitettavasti jaksanut kuvata itsekään tätä, joten mennään ilman kuvaa.
Valitettavasti tarina on paljon viihdyttävämpi elokuva kuin alkuperäisenä näytelmänä. Vielä kamalampi kokemus oli lukea näytelmä suomeksi. Teksti on jotenkin jäykkää ja töksähtelevää. Jos katsoisin näytelmää suomeksi teatterissa, saattaisi esitys olla vaivaannuttava kokemus. Jotenkin tälläinen tyyli ei vain sovi suomen kieleen. Alkuperäinen kieli, englanti, on paljon sujuvampaa ja miellyttävämpää.
Tarinakin oli jo loppuun kulutettu Shakespearen kirjoittaessa näytelmänsä, joten tämän klassikon lukematta jättäminen ei paljoa sivistystasoa laske.
Julia: Nous lempi ainut vihast' ainoasta!
Näin liian varhain, myöhään tunsin vasta!
Ei lemmen ennettä sen pahempaa,
kun vihamiestään täytyy rakastaa.
s. 44
Romeo ja Julia
Romeo & Juliet
Kirjailija: William Shakespeare
Suomennos: Yrjö Jylhä
Kustantaja: Otava
134 sivua
-oma-
Aloitin ja luettu: 24.9.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.