Blogiarkisto

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Michael Mortimer: Neitsytkivi

Blogissani on puhaltamassa pienet muutosten tuulet. Vaihdoin nimimerkkini itselleni rakkaampaan Unilmiaan ja toivottavasti viikonlopun aina saan myös vihdoin ja viimein muokattua blogin ulkoasua omanlaiseksi. Lisäksi nyt, kun olen vihdoin kuronut luettujen kirjojen esittelyjonoa siedettävämmäksi, lupaan olla postailematta ihan joka päivä. :D

Kiitos uusille ja vanhoille lukijoille mukana olosta, on aina yhtä sykähdyttävää tajuta, että joku lukee näitä juttuja.


Sitten taas kirjojen pariin...

Vuonna 1769 Carl von Linnén oppilas tekee merkittävän löydön. Löydön, joka voisi romuttaa pohjan koko maailman käsitykseltä luonnosta. Neitsytkivi on piilotettava...

Yli kaksisataa vuotta myöhemmin nuori ruotsalainen biologian opiskelija saa isoäidiltään omituisen puhelun, jossa isoäiti pyytää Idaa hakemaan Nobel-juhlista lippaan ja pitämään sen piilossa. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja Idan on paettava koko maan halki tietämättä, mitä edes kuljettaa mukanaan...

Ruotsalainen DaVinci-koodi. Se oli heti takakannen ja kirjan alun päähäni tuoma mielikuva. En yleensä todellakaan lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta idea vaikutti niin mielenkiintoiselta, että päätin kokeilla.

Kansi on hieman tunkkaisen ja sekavan oloinen, oikein pitää tihrustaa tarkkaan saadakseen selville, mitä kuvia kannessa on. Linnut kannen yläosassa herätti hieman ihmetystä, mutta lopulta kirja antoi siihen vastauksen.

Loppujen lopuksi kirjasta ei jäänyt päähäni mitään selkeää mielipidettä. Olihan tässä kaikenlaista eikä kirja ainakaan toiminnaltaan ollut tylsä. Sisällöltään ehkä hieman. Neitsytkivi ja siihen liittyvä fossiili kuvattiin hämyisesti, etten saanut päähäni yhtään kunnon mielikuvaa kirjan keskeisimmästä esineestä. Erikoisuutta kirjaan on haettu tieteestä ja historiasta, joitakin asioita selvitetään paremmin esimerkiksi Wikipedialta lainattuna.

Alku oli todellakin yhtä sekametelipuuroa, kun arvoituksia sinkoili silmille uskomatonta vauhtia. Jossakin vaiheessa kuitenkin teksti alkoi selkiytymään ja lukeminen oli ihan mukavaa. Ei nautittavaa, mutta ei mitään sellaista, että haluaisi jättää kirjan kesken. Oikeastaan teksti ja tapahtumat pyörivät eteenpäin omalla painollaan ja kun piti pidempiä taukoja välissä, ei kirjan puutteetkaan alkaneet kamalasti ärsyttää ja väsyttää. Esimerkiksi Ruotsin maantieto, maamerkit ja paikkakunnat menivät minulta täysin ohi, koska en ole Ruotsin puolen karttaa tutkinut. Suomen puolelta kuvailu ja paikat käyvät harvemmiksi, liekö tiedon- ja kokemuksen puute iskenyt. Luvut olivat lyhyitä ja niitä tuli luettua useita kerralla, kun aina ajatteli "vielä tämä luku...".

Päähenkilö Ida oli kirjan puistattavin tapaus. Nuoressa naisessa ei ollut mitään särmää, hajuton ja mauton prinsessa, joka odotti aina toisten pelastavan itsensä. Muutenkaan henkilöt eivät olleet kovin mieleenpainuvia, ilman kirjasta lunttaamista en muista puolia nimeltäkään. Muutamat kliseet ja latteudet antoivat ehkä liiankin selvän kuvan kirjan ja sarjan tulevista tapahtumista, niissä kohdissa hieman tuli haukoteltua.

Onneksi kirja ei ollut ihan ajanhukkaa, sillä kyllä tämän luki, mutta ei enempää. Sarjan jatkoja tuskin tulen lukemaan, tämä tyylilaji ei vain ole minua varten.

Neitsytkivi
Jungfrustenen
Kirjailija: Michael Mortimer
Suomennos: Anu Koivunen
Kustantaja: Bazar 2014
557 sivua

-oma-
Aloitin: 22.6.2015
Luettu: 26.6.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.