Nelikymppinen Klarissa vuokraa saarihuvilan Saimaalta ja toivoo löytävänsä sieltä kirjoitus- ja mietintärauhan. Klarissan avioliitto on kriisissä ja muutenkin nainen on hieman hukassa kaiken kanssa.
Mutta rauhalliseksi suunniteltu kesä muuttuu, kun naapurisaareen asettuu asumaan vanhempi herrasmies Olavi, jonka olemus ja sivistyneisyys kiehtovat Klarissaa. Saarelle ilmaantuu myös Olavin aikuinen poika Cédric ja Klarissa huomaa olevansa keskellä omituista ihmissuhdesotkua. Sää on hiostava ja omituiset unet ja näyt alkavat kerääntyä mustina pilvinä taivaalle ja Klarissan mieleen...
Kesäistä kevyttä lukemista, vaikka riippukeinuun?
Kyllähän kirjassa on kaunista kuvailua Suomen suvesta ja luonnosta, jopa kliseisiin asti. Mutta voiko Suomen kesästä kirjoittaa ilman kliseitä? Kirjassa kaikki oli ehkä hieman liian täydellistä, jopa silloin kun kirja alkoi lähestyä loppuaan. Sää oli niin täydellisesti kirjan tapahtumien tasalla, että se tuntui jo hieman liioittelulta. Tunnelmaltaan kirja oli jännittävä ja en varmasti olisi lukenut tätä loppuun, jos en olisi halunnut niin kovasti tietää miten kaikki päättyy. Ja kun kaikki päättyi, oli ensimmäinen ajatus; häh?
Kirja oli onnistunut, paitsi lopusta. Tyylilaji tuntui muuttuvan lennosta ja vielä niin sekavasti, että tyhmempi lukija (minä) ei tajua mitä tapahtui eikä kirjasta jää mitään käteen. Siksi tämä arviointikaan ei ole kaikkein selkein, sillä en todellakaan tiedä vielä nyt parin kuukaudenkaan kuluttua, mitä ajatella tästä kirjasta. Lopulta olen kehitellyt päässäni tyydyttävän selityksen; kaikki kirjan tapahtumat olivat unta.
Ehkä uusinta lukeminen vaikka ensi kesänä selkeyttäisi ajatuksia tästä kirjasta...
Klarissa oli ärsyttävä tossukka, joka teki koko ajan huonoja valintoja ja voivotteli sitten kurjaa kohtaloaan. Välillä Klarissa tuntui olevan enemmän kuudentoista kuin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Olavia ja Cédric taas olivat koko ajan hyvin epäilyttäviä ja välillä jopa inhottavia omituisten, salaisten tarkoitusperiensä kanssa.
Musiikki oli kohtalaisessa asemassa kirjan ajan ja asiasta kiinnostuneille oli kirjan lopussa biisilista. Itselleni musiikki kirjoissa on yleensä asia, jota en suuremmin huomioi, ellei sitten musiikki tunnu läheisesti liittyvän tekstiin. Tässä kirjassa musiikkipätkät tuntuivat välillä liialta hienostelulta.
Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi vaikka ensi kesänä, tosin nyt syksyn viiletessä ja talven tullessa saattaa kirjan helle-kuvaukset tuoda kesän lämmön vielä mieleen.
Kesäinen illuusioni
Kirjailija: Karoliina Timonen
Kustantaja: WSOY
165 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 26.6.2015
Luettu: 27.6.2015 klo.02.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.