Blogiarkisto

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kerstin Gier: Safiirinsini

Safiirinsini on Rakkaus ei katso aikaa-trilogian toinen osa ja jatkoa kirjalle Rubiininpuna, jonka luin helmikuussa ja joka ei tehnyt minuun vaikutusta. Jokin tässä kirjasarjassa kuitenkin vetää puoleensa, koska hyllyssä odottelee vielä luettavaksi pääsyä sarjan kolmas ja paksuin osa, Smaragdinvihreä.

Gwendolynin elämä on ollut yhtä vuoristorataa siitä lähtien, kun hän paljastui perheensä aikamatkaajaksi. 16-vuotiaana elämä ei ole muutenkaan helppoa, saati sitten keskellä kaikkea omituista aikamatkojen ja arvoitusten takia, mutta komea Gideon aiheuttaa myös päänvaivaa omituisella ja ristiriitaisella käytöksellään...

Aloitin lukemisen mielenkiinnolla, mutta hieman varautuneena ykkösosan takia. Hyvin nopeasti paljastui, ettei tämäkään osa ole ainakaan romantiikaltaan minua varten; kaikki on niin siirappista, että sormet jää kiinni paperiin ja tunteet heittelehtii laidasta laitaan. Romantiikkakuviot on edelleen ennalta-arvattavia ja tylsiä.
Jotkun henkilöhahmoista ovat pelottavan epävakaita, jos heidät tapaisi oikeassa elämässä, sillä yhdellä aukeamalla voi lukea hahmon koko tunneskaalan ilosta hämmennyksen ja surun kautta vihaan. Tottakai tuollainen käytös vauhdittaa hahmojen välisiä ristiriitoja ja sovintoja, mutta niiden lukeminen on huvittavaa.

Kirjan teini-löpinät oli puuduttavaa luettavaa, tosin kirjan kohderyhmä on varmasti eri mieltä. Huumori kirjassa on ihan omaa luokkaansa, nimittäin se on joko loistavaa tai surkeaa. Gwendolynin seuraksi putkahtaa uusi hahmo, demoni Xemerius, joka on mukava ajoittainen ilopilleri, mutta en usko että kovinkaan montaa lukijaa jatkuvat pissavitsit jaksavat pidemmän päälle edes hymyilyttää. Päähenkilö Gwendolyn on edelleen suurimmaksi osaksi ärsyttävä. On valitettavaa, että nuori päähenkilö toimii parhaiten vain kohtauksessa, jossa hän on kännissä.

Huonosti peitelty tupakoinnin turhuudesta ja vaaroista "saarnaaminen" pisti silmään. Nuoret lukijat tuskin tarttuvat noin hienovaraisiin vihjailuihin asian tiimoilta eikä kukaan usko, että nykyajan aikuisista kaikki ovat tietenkin tupakointia vastaan. Samalla leimataan entisajan tupakoijat typeriksi ja tyhmiksi, vaikka he elävät vain oman aikansa käsitysten mukaan. Muutenkin kirjassa entisaikojen ihmisiä pidetään tyhminä, jotka eivät osaa ihmetellä mitään ja Gwendolyn saa mokailla rauhassa.

Parasta kirjassa on arvoitukset ja sisäinen salapoliisini on jo keksinyt kymmeniä teorioita kirjaan liittyen. Valitettavasti joudun odottamaan ratkaisuja kolmanteen kirjaan asti, sillä kakkoskirja enemmänkin kasaa lukijalle lisää mietittävää kuin antaisi vastauksia. On hieman ärsyttävää, kun matkalla ei paljasteta mitään, vaan kaikki jätetään kolmoskirjan harteille.

Kakkososa oli ehkä hitusen parempi kun Rubiininpuna. Loppua kohden meno parani, mutta muuten kirja oli melko tasapaksu kerronnaltaan.
Mikä minut saa sitten lukemaan ja hankkimaan vielä omaksi nämä kirjat? Vastaus valkeni itsellenikin yhtäkkiä; en halua myöntää itselleni, että oikeasti pidän sarjasta paljonkin. En vain voi uskoa, että tälläinen uppoaa minuun, joten kaivan kirjoista huonot puolet esille vaikka väkisin.

Joten odotettavissa vielä yhden kirjan verran parjausta ja murinaa.

Safiirinsini
Saphirblau
Kirjailija: Kerstin Gier
Suomennos: Riitta Virkkunen
Kustantaja: Gummerus 2014
360 sivua

-oma-
Aloitin: 25.3.2015
Luettu: 26.3.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.