Blogiarkisto

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate

Tämän kirjan kelta-mustat kannet erottuvat kyllä kirjahyllystä, jossa suurin osa kirjoista on tummia sävyiltään. Voisin sanoa tätä yhdeksi lempikannekseni omassa kirjahyllyssäni, eikä kansien sisällä oleva osakaan ole ollenkaan hullumpi.

 Kesä vuonna 1899 muuttaa tarkkanäköisen ja asioita kyseenalaistavan Calpurnia Taten elämän kokonaan. 11-vuotias Calpurnia asuu Teksasin pikkukaupungissa perheensä kanssa. Calpurnia on seitsenlapsisen perheen ainoa tytär, jonka tulevaisuus on ajan mukaisesti jo täysin selvillä; hänestä tulee vaimo ja äiti. Tyttö on kuitenkin paljon enemmän kiinnostunut luonnosta ja sen tutkimisesta, missä aluksi on apuna isoveljeltä saatu muistikirja ja lopulta etäinen ja hieman pelottava isoisä.

Tämän kirjan lukeminen oli erittäin mukava kokemus alusta loppuun. Juoni, joka kuvaa Calpurnian elämää puolen vuoden ajan, on elävä ja yllättävä juuri sopivalla tavalla. Tarinassa käsitellään perheen elämää ja siihen elämään mahtuu vaikka minkälaisia tapahtumia. Varsinkin sen ajan naisten asema ja odotukset siitä, millaisia naisista haluttiin, oli hyvin kuvattu ja Calpurnian tuska siitä, ettei hän halua pelkäksi vaimoksi ja äidiksi, on koskettava.

Kertojan, eli Calpurnian, huumorintajua, huomiokyky ja sanavalinnat olivat viihdyttävää luettavaa. Koko tytön ajatusmaailma on kiehtova ja oivaltava. Pidin Calpurniasta paljon, mutta jokin tytöstä kuitenkin puuttui. Päähenkilö oli kekseliäs ja valloittava, mutta jokin syvempi jäi puuttumaan hauskan kerronnan alta.
Kirjan luettuani aloin miettimään, miten mukavaa olisikaan saada tietää, mitä Calpurnialle lopulta tapahtuisi. Pakotettaisiinkon nuori nainen osaansa vai pääsisikö Calpurnia toteuttamaan unelmansa, joka tuohon maailman aikaan oli melkein mahdotonta?

Calpurnian ja hänen isoisänsä suhde oli hellyyttävä ja heidän yhteiset tutkimuksensa vain lujittivat sukupolvien välistä ystävyyttä. Vaikka kirjassa seurataankin Calpurniaa vain puolen vuoden ajan, niin isoisä ja ainoa pojantytär ovat lopussa niin läheisiä, että tuntuu kuin olisi kulunut vuosia.

Muutkin perheenjäsenet olivat mielenkiintoisia (ainakin nimiensä perusteella), tosin Calpurnian pikkuveljet vaikuttivat kaikki samanlaisilta persoonattomilta sivuhahmoilta, jotka tuntuivat roikkuvan kirjassa mukana vain, koska veljiä piti olla.

Kirjailija on ottanut pieniä vapauksia joidenkin tieteellisten asioiden ja Teksasin historian suhteen, mutta tälläiset asiat taitavat olla tärkeitä vain asianosaisille.

Tämä kirja olisi täydellistä lukemista kesäksi, jo ihan aurinkoisten kansiensa perusteella. Mutta myös siksi, että vaikka kirja on kevyehkö aiheeltaan, on teksti upeaa. Helppoa, mukavaa ja laadukasta lukemista.

Luonnonlapsi Calpurnia Tate
The Evolution of Calpurnia Tate
Kirjailija: Jacqueline Kelly
Suomennos: Terhi Kinnarinen
Kustantaja: Karisto 2011
369 sivua

-oma-
Aloitin: 8.3.2015
Luettu: 10.3.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.